Laihtuminen onnistui – mutta miksi se ei tunnu siltä miltä odotit?

Kun ajattelee laihtumista, mielessä pyörivät yleensä konkreettiset asiat: uusi vaatekoko, kehon muutokset, kenties kehut tutuilta. Mutta tunnetasolla kokemus voi olla paljon monimutkaisempi kuin ulkoapäin voisi kuvitella.

Moni ihminen yllättyy siitä, kuinka sekavalta pitkään tavoitellun painon saavuttaminen voi tuntua. Vaikka matka olisi ollut onnistunut ja terveys parantunut merkittävästi, mieli ei välttämättä pysy fyysisen muutoksen perässä. Tämä on täysin normaalia, vaikka siitä ei usein puhuta.

Peilikuva tuntuu vieraalta

Vuosikausia samassa kehossa eläminen jättää jälkensä siihen, miten ihminen näkee itsensä. Kun paino putoaa, keho muuttuu mitattavasti ja näkyvästi – mutta oma mielikuva itsestä ei muutu samaa tahtia. Tämä viive voi tuntua ahdistuksena tai outona epätodellisuuden tunteena.

Endokrinologian ja lihavuuslääketieteen erikoislääkäri Rocio Salas-Whalen kuvaa kuulleensa potilailtaan usein lauseita kuten "Näen itseni peilistä, mutta en tunnista sitä ihmistä" tai "En pysty juhlistamaan tätä, koska olen varma että jokin menee vielä pieleen."

Salas-Whalen muistuttaa, että muutos ei ole pelkästään fyysinen. Aivot ja tunteet tarvitsevat oman aikansa käsitellä sitä, mitä on tapahtunut. Se ei ole heikkous, se on vain inhimillistä.

Vanhat haavat eivät katoa uuden kehon mukana

Useilla ihmisillä ylipainoon on liittynyt vuosien varrella syrjimistä, vähättelyä tai ulkopuolelle jäämistä. Ne kokemukset eivät katoa vain siksi, että paino on pudonnut. Päinvastoin – kun fyysinen muutos on tapahtunut, nuo tuntemukset voivat nousta pintaan jopa voimakkaampina kuin ennen.

Joidenkin potilaiden kohdalla terapia aloitetaan jo ennen painonpudotushoitoa, jotta tunnepuolen työ olisi jo käynnissä ennen kuin keholliset muutokset alkavat. Vanhojen uskomusten purkaminen, itsearvostuksen rakentaminen uudelleen ja vuosien häpeän käsitteleminen on yhtä tärkeää kuin ruokavalioon tai lääkitykseen liittyvät muutokset.

On täysin sallittua tuntea ristiriitaisia tunteita silloinkin, kun asiat ovat periaatteessa hyvin. Ilo ja epäusko voivat kulkea rinnakkain. Salas-Whalen korostaa, että kehon parantuminen ja suhteen korjaaminen omaan kehoon ovat kaksi erillistä prosessia – molemmat vaativat aikaa ja myötätuntoa itseä kohtaan.

Jos vaikeat tunteet alkavat nousta pintaan, ammattilaisen apu voi olla paikallaan. Psykoterapeutti voi tukea tunnepuolen matkaa samalla tavalla kuin lääkäri on tukenut fyysistä puolta.

Muiden reaktiot voivat yllättää

Ei ole harvinaista, että läheiset eivät reagoi muutokseen odotetulla tavalla. Jotkut potilaat kertovat kuulleensa kommentteja kuten "Olet jo liian laiha" tai "Et enää näytä itseltäsi."

Salas-Whalen selittää, että tällaiset kommentit kertovat usein enemmän kommentin esittäjästä kuin sinusta itsestäsi. Lähipiirissä voi olla ihmisiä, joilla on oma vaikea suhteensa kehoon tai ruokaan, ja he saattavat sopeutua muutokseen hitaammin. Usein taustalla on epämukavuus, ei ilkeys.

Silti tällaisia kommentteja voi olla vaikea kuulla – vaikka järki ymmärtäisi niiden lähteen. Voi auttaa miettiä etukäteen, miten haluaa vastata uteluihin tai epäsuoriin kommentteihin. Se vähentää tunnetta, että joutuu selittelemään tai puolustelemaan valintojaan.

Mitä kaikkea on oikeasti saavutettu

Fyysiset muutokset ovat näkyviä, mutta matkan varrella on tapahtunut paljon muutakin: häpeää on pudotettu, vanhoja uskomuksia on purettu, uusia tapoja on rakennettu. On opittu puolustamaan omaa terveyttä ja pyytämään apua. Se kaikki ansaitsee tulla nähdyksi – myös itseltä.

Salas-Whalen muistuttaa, että ulkopuoliset eivät välttämättä näe näitä voittoja: tasaantunut verensokeri, parempi uni, ajatuksen selkeys, hiljenevä häpeä. He kommentoivat ulkokuorta, eivät kaikkea sitä, mitä muutos on oikeasti vaatinut ja tuonut mukanaan.