Nauraminen tekee lasten aivoista sitkeämmät – tutkija selittää miksi
Uusi tutkimus osoittaa, että yhdessä nauraminen lapsen kanssa vahvistaa aivoja, lievittää stressiä ja helpottaa oppimista. Kyse ei ole pikkuasiasta.
Nauru on vanha lääke – näin sanotaan. Mutta nyt sille löytyy myös tieteellistä katetta. Middlesex Universityn varhaiskasvatuksen tutkija Dr. Jacqueline Harding on perehtynyt syvällisesti siihen, miten nauru ja leikki vaikuttavat lasten aivojen kehitykseen. Hänen mukaansa nauraminen ei ole turhaa hauskanpitoa vaan monimutkainen biologinen ilmiö, jolla on aitoja vaikutuksia lapsen kasvuun.
Harding on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä The Brain That Loves to Laugh. Sen keskeinen viesti on yksinkertainen: nauru auttaa lapsia käsittelemään stressiä ja kohtaamaan elämän haasteita paremmin.
Mitä aivoissa tapahtuu kun lapsi nauraa
Nauru aktivoi useita eri aivoalueita samanaikaisesti – mukaan lukien motorisia alueita ja otsalohkon etuosaa. Se myös vaikuttaa sydämen sykkeeseen, hengitykseen ja jopa vasta-aineiden tuotantoon.
Stressihormonit kortisoli ja adrenaliini laskevat, samalla kun dopamiini, serotoniini ja endorfiinit nousevat. Eli käytännössä nauru sekä rauhoittaa että piristää – samanaikaisesti.
Tutkimukset aivojen kuvantamisesta viittaavat siihen, että huumori on kognitiivisesti vaativaa. Se haastaa aivot ennakoimaan ja ratkaisemaan ristiriitoja, mikä toimii eräänlaisena aivojumppana. Tämä voi parantaa luovaa ajattelua ja tukea sekä työmuistia että otsalohkon toimintaa.
Yhdessä nauraminen rakentaa tunneyhteyttä
Harding korostaa, että vanhemman ja lapsen välinen yhteinen nauru lisää oksitosiinin – niin sanotun kiintymyshormonin – eritystä. Se myös synkronoi vanhemman ja lapsen aivojen toimintaa vuorovaikutuksen aikana. Toisin sanoen: nauru rakentaa tunnesiteen, ei pelkästään hyvää mieltä.
Mikä parasta, vanhempien ei tarvitse opetella vitsejä tai yrittää olla hauskoja. Yksinkertainen yhteinen leikki, katsekontakti, hymyily ja läheisyys riittävät. Spontaani iloinen leikki on Hardingin mukaan stressin vastakohta, koska se vapauttaa endorfiineja aivoissa.
Myös traumasta toipumisessa voi olla apua
Harding uskoo, että levollisuuden ja ilon tuominen lempeästi lapsen arkeen voi auttaa jopa niitä lapsia, jotka ovat kokeneet vakavia vaikeuksia. Positiiviset kokemukset toimivat eräänlaisena varastona, josta immuunijärjestelmä ja mieli voivat ammentaa.
Hän myös muistuttaa, että lapsen tunnetila vaikuttaa suoraan siihen, miten lapsi toimii maailmassa. Aivojen limbinen järjestelmä – joka säätelee tunteita, käyttäytymistä ja pitkäkestoista muistia – kehittyy rinnakkain niiden aivoalueiden kanssa, jotka vastaavat suunnittelusta ja päätöksenteosta.
Pitkittynyt stressi tekee päinvastoin: se haittaa oppimista, heikentää immuunipuolustusta ja voi lisätä stressiriskiä aikuisuudessa.
Naurulle pitäisi antaa enemmän arvoa
Harding toivoo, että huumorin ja ilon merkitys otettaisiin vakavasti myös kouluissa. Hänen mukaansa huumori voi keventää kognitiivista kuormaa ja tehdä monimutkaisista asioista helpommin omaksuttavia.
"Toivottavasti jonain päivänä toivon, huumorin ja inhimillisen yhteyden arvo otetaan yhtä vakavasti kuin se ansaitsee", Harding toteaa.
Kuulostaa melko järkeenkäyvältä. Ehkä seuraavan kerran kun lapsi nauraa niin kovaa, että maito tulee nenästä, kannattaa ajatella: hyvä, aivot tekevät töitä.