Irak suojelee 5000 vuotta vanhaa ziggurattia – tiilimateriaali sama kuin alkuperäisessä

Irak on aloittanut laajan suojeluhankkeen yhden maailman vanhimmista rakennusnähtävyyksistä pelastamiseksi. Urin ziggurat on noin 4000 vuotta vanha sumerilainen temppeli, joka on nimetty UNESCOn maailmanperintökohteeksi – ja joka on nyt vakavasti uhattuna ilmastonmuutoksen aiheuttaman eroosion takia.

Ur on yksi vanhimmista tunnetuista kaupunkisiedyistä. Ensimmäiset asukkaat saapuivat sinne jo vuoden 3800 eaa. tienoilla. Ziggurat itse rakennettiin 2000-luvulla eaa., ja se toimi kuunjumala Namman temppelinä. Rakennus on noin 64 metriä pitkä ja lähes 45 metriä leveä. Alkuperäinen korkeus on arviolta noin 30 metriä, mutta tarkkaa lukua tutkijat eivät tiedä. Materiaalina käytettiin aurinkokuivattua savitiiltä ja bitumia.

Aiemmat restauroinnit – Naboniduksesta Husseiniin

Ziggurattia ei suojella nyt ensimmäistä kertaa. Jo 500-luvulla eaa. neo-babylonialainen kuningas Nabonidus teki siihen restaurointitöitä. Myöhemmin Saddam Hussein teetti mittavan kunnostusurakan, jonka tulokset näkyvät yhä rakennuksen julkisivussa ja portaissa. Husseinin työt eivät kuitenkaan kattaneet kaikkia alkuperäisiä tiilikeriä, joten merkittävä osa rakenteesta on jäänyt suojattomaksi.

Nyt Irakin hallitus on budjetoinut uusiin suojelutöihin noin 382 000 euroa. Rahat kohdistetaan erityisesti zigguritin pohjoisreunaan, joka on viime vuosikymmeninä kärsinyt pahiten tuulen ja hiekan aiheuttamasta eroosiosta.

Tiilet tehdään samalla tavalla kuin ennenkin

Mikä tässä hankkeessa on erityistä, on tapa jolla materiaali on valmistettu. Monissa muissa kohteissa ympäri maailmaa restaurointiin käytetään nykyaikaisia tai teollisesti valmistettuja rakennusaineita, jotka eivät vastaa alkuperäistä. Urissa on tehty toisin.

"Päällystystiiliä varten otettiin näyte ziggurista ja sen pohjalta tehtiin kopio, joka sisältää samat kemialliset aineet ja fyysiset ominaisuudet kuin alkuperäinen", kertoi arkeologi Khadim Hassoun Honaein, joka on yksi suojelutiimin vanhemmista jäsenistä.

Myös savi on hankittu paikallisesti. "Savi tehtiin käsin paikan päällä Urissa, ja saviaines otettiin ympäristöstä, joka muistuttaa muinaisen Urin kaupungin olosuhteita", Honaein lisäsi.

Tulos on siis mahdollisimman autenttinen – ei vain ulkonäöltään vaan myös materiaalin koostumukselta. Se on harvinaista, ja kertoo siitä, että Irakissa suhtaudutaan tähän kohteeseen vakavasti.