Rauhallinen lauantai on täydellinen — yhden äidin perhearki Kentissä

Merrisha Gordon, 47, asuu Kentissä kahdeksan vuotiaan tyttärensä Jasminen kanssa. Hän tekee leadership-valmennusta täysipäiväisesti ja hoitaa perheen yksin. Lauantait ovat heille tärkeitä — mutta ei siksi, että ne olisivat täynnä tekemistä.

Merrisha herää itsestään jo puoli kuudelta aamulla, joka päivä. Ennen kuin Jasmine herää — yleensä noin seitsemältä puoli kahdeksan aikaan — hän juottaa kuumaa sitruunavettä, juo ison kahvin ja yrittää meditoida tai kirjoittaa kiitospäiväkirjaan. Hänellä on ADHD-diagnoosi, joten hiljainen hetki aamulla on arvokas ennen kuin päivä käynnistyy kunnolla.

Rutiini toimii, kun perheessä on neurodivergenssiä

Heidän perheensä on niin sanottu neurodivergenssiperhe: Merrishalla on ADHD ja Jasminella on autismikirjon diagnoosi. Rutiinit ja ennakointi auttavat heitä molempia. Joka lauantai Jasmine lähtee aamulla yhdeksäksi tanssitunnille, joka kestää peräti kolme ja puoli tuntia. Se kattaa balettia, steppitanssia, musikaaliteatteria ja katutanssia.

Ennen lähtöä Jasmine syö kunnon aamupalan — pannukakkuja tai munakokkelia paahtoleivän kanssa. Sitten autoon lastaan pääasiassa välipaloja Jasminelle, ja noin 15 minuutin ajomatka vierähtää nopeasti.

Oma aika on kultaakin kalliimpaa

Se kun Jasmine on tunnilla, on Merrishalle omaa aikaa. Töissä käynti ja yksinhuoltajuus yhdessä tarkoittavat, että vapaata hetkeä on harvoin. Jos sää sallii, hän jättää auton tanssikoulun pihaan ja lähtee puolen tunnin lenkille lähipelloille kuulokkeet korvilla — kovaa jungle- tai garage-musiikkia soittaen.

Sen jälkeen hän ajaa lähialueen maatilaravintolaan syömään munia hollandaise-kastikkeella ja tilaamaan latten. Ulos syöminen tuntuu välillä hienolle ylellisyydelle, mutta hän arvostaa sitä kovasti. Joskus hän käy vielä kaupassakin ennen kuin hakee Jasminen.

"Jos olen ajoissa, istun autossa ja kuuntelen podcastia. Se on parasta."

Rento lauantai-iltapäivä on ihan riittävä

Kun he palaavat kotiin, suunnitellaan loppupäivä yhdessä Jasminen lounaan aikana. Merrisha ei kaipaa täpötäyttä kalenteria. Hän on tietoisesti valinnut rauhallisemman tahdin erityisesti Jasminelle: autistinen lapsi tekee koulussa paljon niin sanottua maskausta eli peittää oireensa, mikä on väsyttävää. Viikonloppu on siis aikaa olla oma itsensä.

Usein se tarkoittaa ulkoilua. Välillä kävelyretki lähipelloille, välillä pyörät autoon ja ajetaan lähimetsään — Merrisha houkuttelee Jasminen lähtemään lupaamalla jäätelöä.

Perhe muutti takaisin Kentiin viime syksynä. Sitä ennen he olivat kolme vuotta Midlandseissa, jonne olivat lähteneet pandemian jälkeen etsimään enemmän tilaa ja lähipiiriä. Lopulta Kent veti puoleensa, ja nyt molemmat ovat onnellisia. Talo tarvitsee vielä töitä — erityisesti puutarha, joka vuokralaisajalta on hieman rappeutunut. Se on heidän seuraava projektinsa.

"Kun kysyin Jasminelta miltä paluu tuntui, hän sanoi että hän ikävöi eniten puutarhaa. Se ratkaisi asian."

Ilta: Netflix, curry ja kasvonaamiot

Lauantai-illat ovat tasaisen tuttuja. Pyjama päälle, Netflix auki ja tilattuna intialainen curry — tilaus on aina sama: Peshwari-naan, katkarapukorma ja sieniriisi. Jasmine rakastaa tanssia, joten he katsovat usein tanssiaiheisia sarjoja. Merrisha yritti kerran esitellä E.T.:n — ei mennyt perille.

Joskus illalla tehdään kasvonaamiota tai lakataan varpaat. Jasmine on yleensä valmis nukkumaan puoli yhdeksältä. Merrisha yrittää olla nukahtamatta viereen, ja jos onnistuu, hän nauttii vielä pari tuntia hiljaisuudesta ennen nukkumaanmenoa.

Rauhallinen lauantai siis. Ja se sopii heille täydellisesti.